Viimeksi kävin Budapestissa oikein kunnolla 25 vuotta sitten, jolloin vielä neuvostoaikaa. Nyt muistelin sitä käymällä kaupungin ulkopuolella olevassa patsaspuistossa, jossa sosialistisen realismin patsaita. Tässä yksi uhoaja viemässä juoksujalkaa sosialismin riemusanomaa.


Varmaan tutuin kuvakulma turistikameralla Budapestistä eli Kalastajalinnake ja Unkarin perustajaksi katsotun kuningas Tapanin (Istvan) patsas. Tapanihan kristiinuskoon kääntynyt ja hänet tapaa patsaana tietenkin myös Sankartenaukiolla.


Vähemmän tuttu kuvakulma eli Moskva Ter, joka paikallisliikenteen yksi solmukohdista ja on Budan puolella. Moskva Ter ei ole turisti-Budapestia, vaan kaupungin tavallista arkea ja siksi viehättävä ja viihdyn sen seutuvilla.


Budapestin kauppahalli alansa suurimpia vai oliko se Euroopan suurin. Kolmannesta kerroksesta löytyy kivoja ruokapaikkoja, joista saa nopeasti taatusti unkarilaista, mutta on myös esim. pastaruokia.


Näiden roskakasojen salaisuus ei selvinnyt. Kaduille kipattuina niitä oli paljon ja uskoisin, että olivat paikallisia kirpputoreja eli köyhät romanit päivisin myivät niistä ja illalla kun lähtivät, budepestilaiset kävivät tonkimassa kasoja, löytyykö jotain, minkä voisi viedä. Eipä se hääviä tavaraa ollut ja kaupungin puhdistusautot niitä keräilivät uumeniinsa minkä ehtivät.


Siis tätä yritän sanoa, kyllä sieltä haeskeltiin, jos jotain löydettävää olisi...


Siirtyminen markkinatalouteen ja demokratiaan ei ole tapahtunut ongelmitta. Syrjäytymisongelma näkyy nyky-Budapestin katukuvassa.


Toisenlaista tyyliä taas komeissa kahviloissa, joissa entisajan glamouria suurten kristallikruunujen alla, komeat konditoriaherkut ja pöytiintarjoilu. Tämä kahvila Valtionoopperaan vinottain vastapäätä. Olen käynyt siellä ennenkin.

<< Takaisin